Sasu nojautuu ulos avonaisesta makkarin ikkunasta, sätkä suupielestä roikkuen. Hän loikkaa ikkunalaudalle seisomaan. Näky olisi pelottava, jos ei tietäisi ikkunan sijaitsevan alimmassa kerroksessa. Hän harkitsee kai astuvansa ikkunasta ulos, mutta vastassa on lumihanki, vaikka kevät onkin jo läsnä. Se paahtaa ikkunasta sisään aurinkona. Mietin kuinka kuumaksi se tämän kämppäpahasen tekee kesällä. 

Sasu polttelee tupakkansa rauhassa, kääntyy ja loihtii naamalle virneen jonka opin tuntemaan syksyllä saapuessamme samalle luokalle. 

Kouluvuosi tarpoo lähes pelottavaa vauhtia kohti päätöstään - vaikka onhan tässä vielä aikaa. Tiet tulevat kuitenkin päätökseen, tai jakautuvat uusiksi poluiksi. Mistä valita, miten? Sen asian edessä tasapainottelen nyt koko ajan. Tai sitähän se on läpi elämän? Jos on päämäärä, on tie. 

Katse kiertää tutuksi tulleita seiniä, näkymää ikkunasta. Ei tänne voi jäädä. Ei voi, koska vuokrasopimus päättyy joskus, ei voi, koska täällä ei mahdu olemaan oma itsensä. 

Mennään nyt vielä näillä eväillä. Otetaan ilo irti.