Joskus minusta tuntuu että voisin kirjoittaa kirjan kahdesta rakastuneesta naisesta, jotka ovat ah niin onnellisia ja löytäneet toisensa ja sielunsa, ja sitten palavat loppuun omien mielenterveydellisten ongelmien takia ja yhyy, ja se päähenkilönainen aloittaa uuden suhteen miehen kanssa. On rikki ja näyttelee peittääkseen alle sen mitä menetti. - Eikun hei, Sofi Oksanen kirjoitti sen jo.

Siis mun täytyy vaan näpytellä tähän näytölle tekstiä, jotain muuta. Tai mikäpä mua kieltäis. Hmm. Jotenkin lätkyttelen tähän ekaa kertaa sellaista tekstiä, mitä vaan mieleen tulee, enkä jauha jotain valmiiksi päässäni läpikäytyä. Ja enkä mä muutenkaan mitään kirjaa koskaan saisikaan aikaiseksi, sellaista missä ois yks pitkä jatkuva juoni. Oon yrittäny. Mulla on valmiita tarinoita päässä, mutta ne ei vaan taivu kirjaksi asti. Kerran yks taipui, sit tietokone hajos ja se meni menojaan. Tarkemmin ajateltuna se oli tosi teinimäinen, ellei jopa lapsellinen. Sellainen mitä Tuija Lehtinen kirjoitti teineille joskus. En tiiä mitä se tekee nykyään. Joskus luin sen nuortenkirjoja ihan innoissani, ja sitten kun otin käteen vähän aikuisemmalla iällä saman kirjan mihin olin joskus rakastunut, niin... Äh. Ja sitten se on kirjoittanut jotain aikuisten kirjojakin. Äiti lukee niitä. Ne on jotenkin... Äh.

Sasu on ollut poissa jo pidemmän aikaa. En enää edes muista milloin se lähti. Toivon että sillä on tarpeeksi läheisiä pitääkseen sitä tiellä. Ollaan jonkun verran juteltu, mutta se on lipunut pois. Pitää houkutella se takaisin, varsinkin kun elämäni kokee muutoksen. Nimittäin muuton.